Azumanga Daioh, osia 4
Huumoripainotteinen strippisarjakuva, joka kertoo lukiolaisten tyttöjen ja heidän parin opettajansa päivittäisestä elämästä. Itse tykkään kovasti, se on hyvää ajanvietettä, kun tarvii jotain helppolukuista ja rentoa. Yhtään hahmoa, josta en pitäisi, en löydä tästä sarjasta. Kaikilla on omat persoonallisuutensa, jotka eroavat toisistaan, mutta ne eivät kuitenkaan ole ne kliseisimmät, mihin törmää jatkuvasti. Suosittelen. (omistamani ensimmäinen osa on muita pienempi, koska se on vanhempi painos.)
The Best Selection, osia 2
Kasa tunnetun shoujo piirtäjän, Yuu Watasen, romanttisia lyhyttarinoita. Tarinat ovat kaikki erilaisia, joillain on jopa useampi osa. Watase on yksi suosikeistani, mutta lyhyttarinoissa on usein se ongelma, että niin paljon pitää tunkea niin vähään. Jotkin toimivat ihan hyvin, mutta joistain tarinoista jää vähän sellainen fiilis, että olisi kaivannut enemmän. Mitä näistä muistan, on että ihan mukiin meneviä tarinoita kuitenkin. Eivät mitään uutta ja hienoa, mutta eivät myöskään mitään pohjamutaa.
Imadoki, osia 5
Maalaistyttö Hokkaidolta pääsee hienostokouluun Tokioon ja kukaan siellä ei oikein pidä asiasta. Lopulta päähenkilö kuitenkin ystävystyy monen kanssa ja ehkä jopa rakastuukin.
Aika perussettiä, tämä jouni kun on tehty useamminkin. Se ei tee kuitenkaan sarjasta huonoa, ainakin itse nautin siitä. Jos tykkää hölmöistä hahmoista jotka tekevät hölmöjä asioita ja joutuvat välillä vakaviinkin tilanteisiin, on sarja varmaan sinulle sopiva.
Fushigi Yuugi, osia 18
Pähkinänkuoressa sarja kertoo tytöstä, joka joutuu kirjan sisälle toiseen maailmaan ja joutuu siellä keräämään seitsemän henkilöä, joita kutsutaan Suzakun seitsemäksi tähdeksi, kutsuakseen jumalan Suzakun.
Yksi ensimmäisiä sarjojani, ja se oli myös pitkään lempparini. Mitä muistan siitä, sarja on hyvä, suosittelen. Miinusta kuitenkin on se, että päähenkilö Miaka ja rakkaudenkohde Tamahome ovat koko ajan on/off suhteensa kanssa ja heillä on siinä paljon venkslaamista. Jos siitä kuitenkin pääsee yli, sarja on hauska ja hahmot rakastettavia.
Fushigi Yuugi Genbu Kaiden, osia 12
Esiosa Fushigi Yuugille. Vaikka pääjuoni on sama, kuin FY:ssa, on siitä osattu kuitenkin tehdä täysin erilainen. Maailma on sama, mutta maa, eli alue, ovat eri. Ja Suzakun sijasta onkin jumalana Genbu.
Tässä sarjassa ei ole niin paljon suhdesäätöä, kuin aikaisemmassa, mikä on hyvä. Sarja on muutenkin paremmin toteutettu, vaikka onkin lyhyempi. (Totta puhuen, FY olisi voinut loppua osaan 13)
Jos osaat englantia, sarjaa kun ei ole suomennettu, suosittelen lämpimästi!
Tokyo Mew Mew, osia 7
Perus taikatyttö skenaario, jossa viiden tytön ryhmä taistelee avaruusolioita vastaan. Sarjassa on kuitenkin myös ympärintönsuojeluelementtejä.
Sarjassa on paljon vikaa, mutta sillä tulee aina olemaan paikka sydämessäni, koska se on ensimmäinen mangasarja, jonka luin. Sarjassa on paljon söpöilyä, mutta myös vakavia tilanteita tulee. Jos olet taikatyttöjen fani, voin suositella tätä. Uudemmassa painoksessa tosin on se vika, että muutama sivu on painossa mennyt hieman perseelleen.
Tokyo Mew Mew à la Mode, osia 2
Ja TMM:n jatko-osa. Nautin tarinasta, vaikkakin siinä on vielä enemmän vikoja, joskaan ne eivät ole itse mangakan syytä. Sarjassa näkyy alkuperäisen sarjan viisi alkuperäistä tyttöä, mutta kuviohin astuu uusi taikatyttö. Sarjassa keskitytään uuteen päähenkilöön todella paljon. Hänestä tulee jopa ryhmän uusi johtaja, jossa ei ole mitään järkeä. Muut tytöt jäävät vähän hänen varjoonsa, eikä pahiksetkaan saa oikein kaipaamaansa huomiota. Päähenkilö on kuitenkin omaan mieleeni, hän on söpö ja pirteä, ihan niinkuin viimesarjankin.
Alice 19th, osia 7
Kaipa tämäkin luokiteltaisiin taikatyttösarjaksi. Alicen sisko katoaa ja hänen täytyy lähteä etsimään tätä ystäviensä kanssa. Samalla heidän pitää päihittää suuri pahuus. Erikoisesti sarjassa taistellaan sanoilla eikä niinkään aseilla.
Jotenkin aina unohdan sarjan olemassaolon, vaikka pidän siitä kovasti. Sarjassa on värikkäät hahmot, ja vaikkakin rakkaudenkohde on kliseisesti yksi koulun suosituimmista pojista, hänelläkin on tyhmä, hidas puolensa. Ja jälleen kerran, Yuu Watasen huumori on herkkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti