Yritin... YRITIN lukea näitä uudestaan, mutten vain yksinkertaisesti pystynyt siihen. Kaikki ovat kokoelmia romanttisista lyhyttarinoista, joten laitoin ne kaikki samaan syssyyn. Syynä on myös se, etten osaisi sanoa niistä mitään erilaista. Kirottua suudelmaa en edes ostettuani lukenut koskaan loppuun. Tarinat ovat kliseisiä ja arvattavia. Niillä ei ole tarjota mitään uutta eikä piirustustyylitkään ole mieleeni. Käännös on heikkoa ja tökkivää, onneksi Ivrea sentään on päässyt siinä asiassa nykyään vähän eteenpäin... En suosittele, paitsi ehkä jos saat ilmaiseksi.
Sarja on jostain syystä suosittu, mutten itse kyllä suosittelisi sitä. Eihän se tietenkään täysin huono ole, mutta siinä on niin paljon heikkoja kohtia. Sarja kertoo tytöstä, joka sieppaa demoneita tauluista auttaakseen Jumalaa. (Kyllä, sitä Jumalaa) Hahmot ovat rasittavia. En pidä yhdestäkään niin paljon, että jaksaisin välittää mitä heille tapahtuu. Päähenkilö esittää kovaa ja pirteää eikä anna muiden auttaa häntä. Paras ystävä ei osaa ilmaista itseään hyvin joten vaikuttaa vain ja ainoastaan ilkeältä. Naljailu on erilaista, kuin hyvien ystävien välillä. Ystävyys ei ole vakuuttavaa. Ja sitten on rakkaudenkohde, joka tekee pahannäköisiä asioita, muttei voi kertoa miksi, koska että, ja sen takia hänet leimataan pahikseksi. Hän on perverssi ja itsekäs ja silti kaikkien suosiossa. Eikä edes hyvännäköinen, vaikka kaikki niin väittävät.
Sarja kertoo tytöstä, joka saa tietää, että kuolee vuoden päästä. Kuolemanjumalan avulla hän pääsee laulajaksi, jota aina halusikin, että voisi tavata rakastettunsa taas pitkästä aikaa. Sarja ei ole hyvä, muttei se ole välttämättä huonokaan. Siinäkin on Arina Tanemuralle tyypillinen noidankehä, josta aion puhua lisää hieman myöhemmin. Hahmot ovat kuitenkin mielekkäämpiä, kuin Jeannessa ja heidän ystävyytensä on uskottavaa. Päähenkilö on silti aina silloin tällöin rasittava, mutta sarja onnistuu rakkaustarinassa todella hyvin. Se on sydäntäraastavaa ja hahmojen tunteet välittyvät lukijalle. Tätä voisinkin suositella, jos tykkäät romantiikasta.
Sarja kertoo... Ööh... No, alunperin se kertoi tytöstä, joka alkaa tuhoamaan jonkinmoisia demoneita, koska vain hän pystyy siihen. Vähän ajan päästä juoni kuitenkin katoaa olemattomiin ja sarja alkaa kulkea omia polkujaan. Ensimmäinen kirja oli lupaava, mutta mitä pidemmälle mentiin, sitä huonommaksi se meni. Jossain vaiheessa tajusin, ettei päähenkilöä ole edes näkynyt useampaan kirjaan kunnolla. Ja se ei edes haitannut. Siitä tietää, että jotain on mennyt pieleen, kun luet mieluummin sivuhahmojen tarinaa, kuin päähenkilön. Neiti pää ei myöskään oikein saanut mitään kehitystä hahmoonsa, vaan pysyi samanlaisena koko sarjan ajan. Jos tykkäät vanhaan Japaniin perustuvista sarjoista, saatat ehkä pitää tästä jonkin verran. Itse en kyllä varmaan lue tätä uudestaan.
Tällä kertaa onkin miespäähenkilö! Päähenkilö joutuu toiseen maailmaan ja hänen pitää pelastaa se ja sen asukkaat. Aika perus settiä. Sarja ei kuitenkaan ole huono, ei missään nimessä. On virkistävää nähdä Wataselta miespäähenkilö, varsinkin, kun hänestä ei ole tehty mitään perus maskuliinisuuden perikuvaa. Hän itkee omaa heikkouttaan ja ystäviensä puolesta. Ei siis pelkää näyttää tunteitaan. Sarjan hahmot ovat hauskoja ja persoonallisia, vaikkakin tärkein naishahmo tuntuu vähän siltä, että hän on siellä vain, että päähenkilö voisi rakastua häneen. Mutta toiminta on piirretty hyvin, selkeästi mutta silti vauhdikkaasti. Hahmot ilmaisevat tunteitaan ja kaikista heistä alkaa välittää. Suosittelen ehdottomasti! (Mikäli mangakan pervoilu ei haittaa. Naishahmojen vaatteet tuppaavat repeytymään, mutta niin kyllä tuppaa miehienkin, eli kaikkille jotain I guess.)
Kuten sanoin tuossa aiemmin, aion jossain vaiheessa puhua Arina Tanemuran mangoista ja niille tyypillisistä ongelmista. Sitä ennen minun pitää vielä lukea muutama sarja uudestaan, jotta voisin puhua niistä kunnolla. Sitä siis odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti